Bingon historia – miten bingosta tuli bingo?

Bingo vaikuttaa yksinkertaiselta peliltä, ja oikeastaan se onkin sitä. Sen historia on kuitenkin melko monitahoinen. Pelin historia voidaan johtaa aina vuoteen 1530 asti, Italiaan. Maan yhdistymisen yhteydessä Lo Giuoco del Lotto d'Italia -niminen arvontapeli aloitettiin, jotta se voisi tuoda rahaa valtion kirstuun. Siitä asti tuota lottopeliä on järjestetty lähes keskeytyksettä joka viikko, joitakin sotien aiheuttamien keskeytyksiä lukuunottamatta. Tämä perinteinen lotto on edelleen tänäkin päivänä tärkeä tulonlähde Italian valtiolle.

Miten bingo levisi niin laajalle?

Eurooppalaiset, etenkin mannereurooppalaiset, ovat aina matkustelleet ympäri maanosaansa. Italialaisten välityksellä peli levisi 1770-luvulla Ranskaan, jossa se sai muodon ”Le Lotto”. Ranskalaisen bingon mekaniikka muistutti paljon nykyistä, sen pelikorteissa oli kolme vaaka- ja yhdeksän pystyriviä. Pelinhoitaja huusi kangaspussista pienillä merkeillä arvotut numerot ääneen, kuten nykyisinkin. Pelaajan tuli saada vaakarivi täyteen numeroita, pystyrivit eivät tuoneet voittoja. Lehdistön raporttien mukaan bingo oli tuon ajan Ranskassa erityisesti älymystön suosiossa!

Ja koska Ranska ja Italia olivat jo valloitettu, oli bingon seuraava luonnollinen etenemissuunta Saksa 1800-luvulla. Saksalaiset suhtautuivat bingoon hyvin pragmaattisesti, ja sitä alettiinkin käyttää numeroiden opettamiseksi lapsille. Pelistä kehitettiin erilaisia versioita kertotaulun, historian ja eläinten opettamiseen. Eri puolilla maailmaa, myös Suomessa, on edelleen päiväkoteja ja esikouluja, joissa tälläiset bingoversiot ovat käytössä aivan samaan tapaan kuin tuolloin!

Beano, mikä se oli?

Jotta mikä tahansa kulttuurin ilmiö, oli se sitten brittiläinen pop-rock, psykoanalyysi tai japanilainen animaatio, valloittaisi maailman, tulee sen myös valloittaa Pohjois-Amerikka. Bingo (jota ei vielä tuolloinkaan tunnettu nimellä ”bingo”) levisi jenkkilään toden teolla 1920-luvulla, ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Siellä se sai nimen ”beano”. Bean, kuten englannintaitoiset lukijamme tietävät, tarkoittaa papua. Mikä yhteys pavulla ja tällä uudella lottopelillä oli? No, nykyäänhän käytetään paljolti tusseja arvottujen numeroiden merkitsemiseen. Tussit olivat kuitenkin vielä tuohon aikaan uusi ja hintava tuote, joten laajojen pelaajamassojen oli kehitettävä joku halvempi tapa numeroiden merkintään. Jostain joku keksi raa’at pavut! Nämä aseteltiin korttien päälle oikeisiin kohtiin. Täyden rivin saatuaan pelaajan tuli huutaa ”beano!” – siitä siis nimi Beano.

Beanoa pelattiin aluksi lähinnä kiertävissä karnivaaleissa ja erilaisissa maalaiskylien juhlissa. Sellaisesta paikasta newyorkilainen myyntimies Edwin S. Lowe bongasi pelin. Liikevaistolla varustettu Lowe näki heti pelin olevan potentiaalinen rahasampo – pelaajat näyttivät olevan siihen aivan koukussa. Päästyään takaisin New Yorkiin hän päätti kokeilla pelin organisoimista kavereilleen. Jälleen hän todisti saman ilmiön, kukaan ei olisi malttanut lopettaa pelaamista.

No koska se bingo-nimi sitten keksittiin?

Varmaa ja historiallisesti tarkkaa vastausta on vaikea antaa. Muistetaanpa, että beanoa pelatessaan voittavan pelaajan tuli huutaa ”beano!”. Erään tarinan mukaan Edwin S. Lowen todistamassa ensimmäisessä pelissä eräs voiton saanut nainen oli niin innoissaan että alkoi änkyttää ja ”beano”-huuto muuttui hänen suussaan muotoon ”b-b-b-bingo!”. Tarinan toinen versio kertoo tuon änkyttäneen tytön olleen yksi Lowen ystävistä, joilla hän peliä testasi. Toisaalta voi olla, että koko änkytystarina on pelkkää urbaania legendaa, mutta hyvä tarina on aina hyvä tarina!

Nykyisin bingoa pelataan erityisissä bingohalleissa, joita alkoi muodostua etenkin 1960-luvulla. Se on suosittu varainkeruumuoto erilaisille seuroille ja yhdistyksille joka puolella maailmaa. Internetin suosion räjähdysmäinen kasvu 1990-luvun puolivälissä toi mukanaan nopeasti myös nettibingot, ja nykyään internetissä pelattava bingo onkin ehkä pelin suosituin muoto, ja takuulla nopeiten kasvavin!